Vähän jaloittelemaan - Fingerpori rautalangasta 27.1.2022
Kun mies kertoo menevänsä vähän jaloittelemaan, olisi tavanomainen tulkinta se, että hän menee kävelemään. Mies tarkoittaa kuitenkin tällä kertaa jaloittelulla Jaloviinan juomista. Strippi 4573.
Pöllipino on perinteinen kätköpaikka viinapullolle. Tukkien välissä on paljon pullolle sopivia paikkoja, joita muija ei voi tarkistaa - siellä kun on hämähäkkejä ja muita hirviöitä.
Polttopuiden teko ei myöskään ole kelloon sidottua, joten sinne voi mennä koska tahansa. Vaimokaan ei oikein voi alkaa protestoimaan, jos mies sanoo menevänsä puita tekemään. Myöskään viipymiselle ei ole mitään aikarajaa. Tehtävien halkojen määräkään ei ole mikään vakio aikayksikköä kohti. Joskus on oksaisia ja pihkaisia tai märkiä puita, jolloin pitkästä viipymisestä huolimatta halkoja voi tulla hyvinkin vähän.
Puupino on myös hyvä näkösuoja, sillä se yleensä sijaitsee puuvaraston ja asuintalon välissä ja puuntekovälineet ovat tietysti sen varaston puolella, jolloin pöllipino jää työpisteen ja asuintalon ikkunoiden väliin. Sinne voi myös pyytää naapurin isäntää poikkeamaan avuksi. Jos työn ääniä ei kuulu, niin silloin on keskitytty teroittamaan kirvestä tai sahaa.
Jos palatessa on naama punainen ja vaikea pysyä hereillä, niin sitä se raskas työ tekee. Väkevä hienhajukin saattaa peittää viinanhajun ( tämä tosin vaatii, että niitä puutöitä sitten tekee ).
Kielipoliisin kommenttina: o-loppuisista kantasanoista verbi muodostetaan i:ttömillä johdoksilla -ottaa/-otella, ja a-loppuisista i:llisellä johdoksella -oittaa/-oitella (joitain vanhastaan vakiintuneita poikkeuksia lukuun ottamatta, ja tietysti etuvokaalisissa tapauksissa ääkköselliset muodot). O-loppuisesta jalo-sanasta pitää siis muodostaa "jalotella" eikä "jaloitella". Puhekielessä kuitenkin i:llisistä muodoistakin jää usein i pois. Siksi strippi olisi kielellisesti toiminut osuvammin puhekielisessä muodossa "Meen vähän jalottelemaan", jolloin olisi ollut kyse sekä puhekielisestä jaloittelusta että Jaloviinan juomisesta.
Kielipoliisi vastaa: Jaloviina-sanasta muodostettu verbi olisi jaloviinoitella, koska viina loppuu a:han. Se ei kuitenkaan ole tässä kyseessä, vaan vitsi perustuu sanan o-loppuiseen alkuosaan jalo. Tämä lienee jäänyt kommentoijalta huomaamatta.
Samaan tapaan siis kuin vero -> verottaa, vaikka veroraha -> verorahoittaa.
Ollakseen millään tavoin järkevää kieliopillisen pilkun nysväämisen tulee kohdistua yleiskieleen, silloin sillä on edes jonkunlainen kielenhuollollinen tehtävä. Puhekielen alueelle eivät kielipoliisin toimivaltuudet ulotu. Kukin puhuja käyttää esim. murteellisia ilmauksia aivan kuten ne omaan kielikorvaan sopivat, eikä siinä ole kielipoliiseilla sananvaltaa.
Siitä mihin verbeihin lisätään i-kirjain väliin on yleiskielen kieliopissa säännöt, ei aivan yksinkertaiset eikä yksiselitteiset, poikkeuksiakin on, esim. sen mukaan kuinka ylätyylisenä ilmausta pidetään. Puhekielessä on asiasta paljon alueellisia ja puhujaan liittyviä variaatioita, jotka ovat aivan hyväksyttäviä, totta kai.
Tässä tapauksessa kyse on taiteilijan henkilöhahmolleen kirjoittamasta repliikistä, joka on siis selkeästi puhekieltä. Jos kielipoliisikoirakoulun pudokas olisi lukenut äidinkielen alkeiden lisäksi edes vähän kaunokirjallisuutta, hän voisi ehkä ymmärtää että henkilöhahmon puheen ei ole tarkoituskaan olla yleiskielistä, vaan sanavalinnat kuvaavat hänen persoonaansa.
Kun isännällä on tarve päästä pihalle jemmatun jallukkapullon seuraan, ei hänen keksimänsä tekosyy kyllä ole yhdestä kirjaimesta kiinni.
Toimivallan anastuksesta ei kielipoliisiksi yrittelevää sentään voi syyttää. Kielipoliisiksi kun voi ryhtyä kuka vain, jolla on taipumus keskittyä sisällön sijaan muotoseikkoihin. Tässä mielessä kielipoliisi on sukua vaikkapa rockpoliisille, joka myös yrittää asettua ulkopuolisen tarkkailijan rooliin, kun ei kykene menemään tilanteeseen mukaan.
Kielipoliisi vastaa: ammattitaitoinen poliisi - minkä tahansa tyyppinen - ei provosoidu edes henkilökohtaisen pilkkaamisen asteelle menevästä provosoinnista. Toteaa vain, että kielipohdinnallekin lienee sen saamasta vastaanotosta huolimatta nyt ja jatkossakin sijansa palstalla, jolla käsitellään yleensä kielellisiin oivalluksiin pohjautuvia strippejä. Jalo aihepiiri, ja karavaani kulkee ympäristöstään huolimatta.
Vaikka kielipoliisi itse nimittääkin itsensä, ei hän kuitenkaan ole pätevä itse arvioimaan kuinka hyvä hän toimessaan on. Tämänkertainen tapaus osoittaa kyllä esimerkillistä taitoa keskittyä pilkun koínimiseen, että kyllä häntä todella voi nimittää kielipoliisiksi.
Kielipoliisihan on kaikkein alkeellisin taso kriitikosta. Kun ei kykene kommentoimaan sisältöä, aina voi etsiä kielioppivirheitä.
Tärkein huomio hänen toiminnastaan oli kommentti, että vaatiessaan puhekieleltä yleiskielen sääntöjen noudattamista hän on yksiselitteiden väärässä. Varsinkaan kun hän ei ymmärrä tilannetta jossa repliikki esitetään.
Kyseessä on maalaistalo, kuten henkilöhahmot tuntevat tietävät. Tämä asia näkyy myös tuvan sisustuksesta, kaappikelloineen.
Jokainen maaaseutua tunteva tietää, että puut tuodaan usein pihaan kuivamaan pidempinä rankoina, tai tässä tapauksessa selvästikin tyvipölleinä, siis tukki- tai propsimittaisena puutavarana joka ei ole esim. lahovikojen vuoksi kelvannut myyntiin, ja joka pätkitään pihassa polttopuumittaan, halotaan ja kuivataan. Maataloissa on liiterin edustalla tilaa tähän tarvittavalle laanipaikalle.
Gh:lta nyt ei isommalti elämänkokemusta ole aikaisemminkaan löytynyt. Suoralla aggressiolla hän tapaa kommentoida. Onkin viime aikoina ollut hiljaista sieltä suunnalta.
Mikä ettei tukkipinokin, pihassa tai muualla tiluksilla, ja niistä voi sitten tehdä halkoja ja niistä klapeja uuni- tai takkapuiksi. Täällä maalla ainakin entisaikaan oli meidän talon lähellä naapurimetsän isännällä metsänsä laidassa tukkipinossakin kaljapiiloja, oli sopivan etäällä hänen kotitalostaan niin että ei ollut emäntä näkemässä ja löytämässä.
Minkä tähden se tuonne puupinon luokse meni jaloviinaa juomaan?
VastaaPoistaLuonto ohjaa miesoletettuja perustamaan viinäkätköjä nimenomaan halkopinoihin.
PoistaPöllipino on perinteinen kätköpaikka viinapullolle. Tukkien välissä on paljon pullolle sopivia paikkoja, joita muija ei voi tarkistaa - siellä kun on hämähäkkejä ja muita hirviöitä.
PoistaPolttopuiden teko ei myöskään ole kelloon sidottua, joten sinne voi mennä koska tahansa. Vaimokaan ei oikein voi alkaa protestoimaan, jos mies sanoo menevänsä puita tekemään. Myöskään viipymiselle ei ole mitään aikarajaa. Tehtävien halkojen määräkään ei ole mikään vakio aikayksikköä kohti. Joskus on oksaisia ja pihkaisia tai märkiä puita, jolloin pitkästä viipymisestä huolimatta halkoja voi tulla hyvinkin vähän.
Puupino on myös hyvä näkösuoja, sillä se yleensä sijaitsee puuvaraston ja asuintalon välissä ja puuntekovälineet ovat tietysti sen varaston puolella, jolloin pöllipino jää työpisteen ja asuintalon ikkunoiden väliin.
Sinne voi myös pyytää naapurin isäntää poikkeamaan avuksi. Jos työn ääniä ei kuulu, niin silloin on keskitytty teroittamaan kirvestä tai sahaa.
Jos palatessa on naama punainen ja vaikea pysyä hereillä, niin sitä se raskas työ tekee. Väkevä hienhajukin saattaa peittää viinanhajun ( tämä tosin vaatii, että niitä puutöitä sitten tekee ).
Tässä näin aluksi.
Minkä tähden? Yhden tähden.
PoistaSyväluotaavaa ja tarkkasilmäistä analyysiä, 11.35.
PoistaYhden tähden näyttää olovan :(
VastaaPoistaPullo piilotettu puitten sekaan
VastaaPoistaKielipoliisin kommenttina: o-loppuisista kantasanoista verbi muodostetaan i:ttömillä johdoksilla -ottaa/-otella, ja a-loppuisista i:llisellä johdoksella -oittaa/-oitella (joitain vanhastaan vakiintuneita poikkeuksia lukuun ottamatta, ja tietysti etuvokaalisissa tapauksissa ääkköselliset muodot). O-loppuisesta jalo-sanasta pitää siis muodostaa "jalotella" eikä "jaloitella". Puhekielessä kuitenkin i:llisistä muodoistakin jää usein i pois. Siksi strippi olisi kielellisesti toiminut osuvammin puhekielisessä muodossa "Meen vähän jalottelemaan", jolloin olisi ollut kyse sekä puhekielisestä jaloittelusta että Jaloviinan juomisesta.
VastaaPoistaJaloviina on a-loppuinen sana.
PoistaKielipoliisi on viime yönä pitänyt ratsiaansa väärän tien varressa. Ettei olisi itse poliisilla ollut promillemäärän tarkistus tarpeen?
Kielipoliisi vastaa: Jaloviina-sanasta muodostettu verbi olisi jaloviinoitella, koska viina loppuu a:han. Se ei kuitenkaan ole tässä kyseessä, vaan vitsi perustuu sanan o-loppuiseen alkuosaan jalo. Tämä lienee jäänyt kommentoijalta huomaamatta.
PoistaSamaan tapaan siis kuin vero -> verottaa, vaikka veroraha -> verorahoittaa.
Entäs pala -> paloitella
PoistaNo mitenkäs se sääntö ylhäällä lukee?
PoistaNiin. Noudattaa sääntöä. Mitäpä siitä?
PoistaKielipoliisimme ylittää nyt toimialueensa rajat.
PoistaOllakseen millään tavoin järkevää kieliopillisen pilkun nysväämisen tulee kohdistua yleiskieleen, silloin sillä on edes jonkunlainen kielenhuollollinen tehtävä. Puhekielen alueelle eivät kielipoliisin toimivaltuudet ulotu. Kukin puhuja käyttää esim. murteellisia ilmauksia aivan kuten ne omaan kielikorvaan sopivat, eikä siinä ole kielipoliiseilla sananvaltaa.
Siitä mihin verbeihin lisätään i-kirjain väliin on yleiskielen kieliopissa säännöt, ei aivan yksinkertaiset eikä yksiselitteiset, poikkeuksiakin on, esim. sen mukaan kuinka ylätyylisenä ilmausta pidetään. Puhekielessä on asiasta paljon alueellisia ja puhujaan liittyviä variaatioita, jotka ovat aivan hyväksyttäviä, totta kai.
Tässä tapauksessa kyse on taiteilijan henkilöhahmolleen kirjoittamasta repliikistä, joka on siis selkeästi puhekieltä. Jos kielipoliisikoirakoulun pudokas olisi lukenut äidinkielen alkeiden lisäksi edes vähän kaunokirjallisuutta, hän voisi ehkä ymmärtää että henkilöhahmon puheen ei ole tarkoituskaan olla yleiskielistä, vaan sanavalinnat kuvaavat hänen persoonaansa.
Kun isännällä on tarve päästä pihalle jemmatun jallukkapullon seuraan, ei hänen keksimänsä tekosyy kyllä ole yhdestä kirjaimesta kiinni.
Toimivallan anastuksesta ei kielipoliisiksi yrittelevää sentään voi syyttää. Kielipoliisiksi kun voi ryhtyä kuka vain, jolla on taipumus keskittyä sisällön sijaan muotoseikkoihin. Tässä mielessä kielipoliisi on sukua vaikkapa rockpoliisille, joka myös yrittää asettua ulkopuolisen tarkkailijan rooliin, kun ei kykene menemään tilanteeseen mukaan.
Älä ala, älä edes yritä, kun et osaa.
Kielipoliisi vastaa: ammattitaitoinen poliisi - minkä tahansa tyyppinen - ei provosoidu edes henkilökohtaisen pilkkaamisen asteelle menevästä provosoinnista. Toteaa vain, että kielipohdinnallekin lienee sen saamasta vastaanotosta huolimatta nyt ja jatkossakin sijansa palstalla, jolla käsitellään yleensä kielellisiin oivalluksiin pohjautuvia strippejä. Jalo aihepiiri, ja karavaani kulkee ympäristöstään huolimatta.
PoistaVaikka kielipoliisi itse nimittääkin itsensä, ei hän kuitenkaan ole pätevä itse arvioimaan kuinka hyvä hän toimessaan on. Tämänkertainen tapaus osoittaa kyllä esimerkillistä taitoa keskittyä pilkun koínimiseen, että kyllä häntä todella voi nimittää kielipoliisiksi.
PoistaKielipoliisihan on kaikkein alkeellisin taso kriitikosta. Kun ei kykene kommentoimaan sisältöä, aina voi etsiä kielioppivirheitä.
Tärkein huomio hänen toiminnastaan oli kommentti, että vaatiessaan puhekieleltä yleiskielen sääntöjen noudattamista hän on yksiselitteiden väärässä. Varsinkaan kun hän ei ymmärrä tilannetta jossa repliikki esitetään.
Onko sinulla tukkipino pihallasi? HEH HEH! Mitenkä sopii uuniin tukki? Toisilla se pino on HALKOpino
VastaaPoistaKyseessä on maalaistalo, kuten henkilöhahmot tuntevat tietävät. Tämä asia näkyy myös tuvan sisustuksesta, kaappikelloineen.
PoistaJokainen maaaseutua tunteva tietää, että puut tuodaan usein pihaan kuivamaan pidempinä rankoina, tai tässä tapauksessa selvästikin tyvipölleinä, siis tukki- tai propsimittaisena puutavarana joka ei ole esim. lahovikojen vuoksi kelvannut myyntiin, ja joka pätkitään pihassa polttopuumittaan, halotaan ja kuivataan. Maataloissa on liiterin edustalla tilaa tähän tarvittavalle laanipaikalle.
Gh:lta nyt ei isommalti elämänkokemusta ole aikaisemminkaan löytynyt. Suoralla aggressiolla hän tapaa kommentoida. Onkin viime aikoina ollut hiljaista sieltä suunnalta.
Mikä ettei tukkipinokin, pihassa tai muualla tiluksilla, ja niistä voi sitten tehdä halkoja ja niistä klapeja uuni- tai takkapuiksi. Täällä maalla ainakin entisaikaan oli meidän talon lähellä naapurimetsän isännällä metsänsä laidassa tukkipinossakin kaljapiiloja, oli sopivan etäällä hänen kotitalostaan niin että ei ollut emäntä näkemässä ja löytämässä.
PoistaKuten näet, noita ei ole halkaistu. Eivät siis ole halkoja. Voivat tosin olla pöllejä.
PoistaKyllä, elämänkokemus puhuu.
VastaaPoista